Köyhäintalo

Kaupunginmuseon kuvista saa käsityksen, millaista Nikolainkadulla oli ennen talomme rakentamista. 

Näkymä Nikolainkadulta noin vuodelta1865. Oikealla näkyy Nuuskamyllynmäki. Mäelle Gustaf Nyström suunnitteli Valtionarkiston, joka toteutui vuonna 1890. Taustalla olevan kirkon nimi oli kuvaa otettaessa Nikolainkirkko. Nikolainkatu 16:n edessä on kaivo.

 

Paikalla on jo silloin ollut köyhäintalo. G. A. Kajanuksen kartalla vuodelta 1863 kohdassa D on fattighus. Katumme nimi on kirjoitettu Nicolaigatan. H on lääninsairaala.  

Helsinkiin perustettiin 1815 köyhäinhoitohallitus (fattigvårdstyrelse). Se rahoitti ensimmäisen köyhäinkoulun, joka aloitti toimintansa 1817 Katajanokalla. Koulu siirrettiin 1824 köyhäintaloon Nikolainkadulle. Laajennuksen jälkeen siellä opiskeli satakunta 5-17-vuotiasta oppilasta. Koulussa siirryttiin suuren oppilasmäärään takia vuoro-opetusjärjestelmään. Kaikki osallistuivat lukemisen, kirjoituksen ja laskennan opetukseen. Köyhäinkoulu sulautui vuonna 1837 perustettuun Helsingin varsinaiseen pojille tarkoitettuun vuoro-opetuskouluun. Vuodelta 1841 löytyy tietoa köyhäintalosta, jonka tontit 8 ja 10 on ostettu vuosina 1823 ja 1834. (Historia.hel.fi)

Vuonna 1861 nimimerkki B astui sisään köyhäintaloon, jonka ohi hän kyllä oli kulkenut useasti. Hän oli kauhistuneena kuullut, millaista kurjuutta oli talossa, jonka tarkoitus oli helpottaa ihmisten hätää. Hän kertoo nyt olleensa kolmessa pienessä, huonosti varustellussa puutalossa, joista suuri osa kuului henkilökunnalle. Näissä taloissa asui 94 henkeä, joista 18 mielisairaita. B kirjoittaa näkemästään kurjuudesta lehteen ja haluaa helsinkiläisten ymmärtävän, että toimenpiteitä tarvitaan. (Papperslyktan 25.2.1861)

Vuonna 1908 Liisankadun ja Nikolainkadun kulma näytti tältä.

Nikolainkatu 16-18 

  Kuva kaupunginmuseo, kuvaaja  Signe Brander. 

Talo kuvassa on Helsingin kaupungin uudempi köyhäintalo. Talon piirustuksia löytyy kaupungin arkistosta, niissä on vuosiluku 1874. 

Pihalle tuli kylpytalo ja pesula.

Nikolainkatu 16 pihan puolelta 

  Kuva kaupunginmuseo, kuvaaja  Signe Brander 1908

Tämäkin köyhäintalo tuli tiensä päähän. Anders Wilhelm Liljeberg käveli pitkin Snellmaninkatua majapaikkaansa. Vuosi oli 1910. Hän kuuli ääniä huutokaupasta ja hän pysähtyi. Huutokaupattavana oli hirsitalo. Hänestä tarjottu hinta oli alhainen. Spontaanisti hän huutaa korkeamman hinnan ja odottaa, että seuraava tarjous tulisi. Mutta sitä ei tapahdu ja yhtäkkiä hän omistaa Snellmanin- ja Liisankadun kulman köyhäintalon. Anders saa taloudellista tukea isältään Johan Ferdinandilta, pirttisaarelaiselta kalastajalta ja laivurilta. Talo siirrettiin Pirttisaareen Porvoon ulkosaaristoon ja siitä tuli täysihoitola, joka muutti Pirttisaaren saariryhmän jonkinlaiseksi turistikeskukseksi. (Pörtö skärgård, Thure Malmberg ym. 2019)