Rakentaminen alkaa

 Isännöitsijä Kajaste ja kumppanit olivat ostaneet köyhäintalon, korttelin 45 tontin numero 8 taloineen ja myivät sen OY Nikolainkatu 16:lle - melkoisella voitolla.

 Talon suunnitelmat olivat jo valmiina. Oskari Holvikiven piirustuksia köyhäintalon tilalle suunnitellusta rakennuksesta löytyi talostamme muutama vuosi sitten yhden asunnon vinttikomerosta ja nyt niitä on esillä porrashuoneiden sisääntuloauloissa. Kuvaan B-rapun julkisivun piirustuksesta heijastuu katon vanhan malliseksi uusittu valaisin.

Piirustuksissa on hyväksymismerkintä.

Fasaadipiirustus tarkastettu ja hyväksytty Helsingissä Yleisten rakennusten Ylihallituksessa heinäkuun 24. p. 1908. Käskystä Herman Laiho.

Mutta rahaa ei ilmeisesti enää ollutkaan, sillä köyhäintalon rakennukset pysyivät paikoillaan. Vuoden 1908 elokuussa kaupunki oli antanut yhtiölle määräyksen maalauttaa rakennuksia vuoden 1909 kesäkuun alkuun mennessä. Kajaste joutui toukokuussa 1909 pyytämään maistraatilta lisäaikaa. 

…Mutta kuten Maistraatilla on tiettyä on yhtiöllä aikomus ensi tilassa hajottaa tontilla nyt olevat puurakennukset ja rakentaa tilalle uuden ajanmukaisen kivitalon, vaan koska yhtiö, nyt maassa hallitsevan rahapulan takia ei ole vielä onnistunut saamaan tarvittavaa rakennuslainaa, mutta taasen näinä päivinä odotamme vastausta eräästä rahalaitoksesta…

Kajasteen kirje julkiluettiin, minkä jälkeen Maistraatti, asiaa harkittuaan katsoi kohtuulliseksi myöntää hakijalle pyytämänsä lykkäystä heinäkuun 15 päivään asti.

Sitten alkoi tapahtua. Köyhäintalon rakennukset myytiin huutokaupalla. Tähän huutokauppaan osallistui ylioppilas Anders Wilhelm Liljeberg huutamalla leikillään mielestään halvan hinnan. Ja siten hänestä tuli vahingossa kahden talon ja kahden ulkorakennuksen omistaja.

Jo kesäkuun puolessavälissä Kajaste pyysi maistraatilta lupaa uudisrakennusta varten.

Marraskuussa1909 Osakeyhtiö Nikolainkatu16:n valtuutettuna asiamiehenä rakennusmestari Oskari Holvikivi esitti muutoksia piirustuksiin. Maistraatti katsoi, etteivät muutokset ole ristiriidassa rakennusjärjestyksen kanssa, mutta edellytti sopimusta rajamuurista naapurin kanssa. Fasaadimuutoksen osalta Maistraatti lupasi puoltaa piirustusten vahvistamista läänin kuvernöörin luona, jonka lopullisesti ratkaistava asia oli. Holvikivi toi Maistraatille myös sopimuksen Liisankatu 25:n ja Nikolainkatu 16:n välisestä muurista.

Sopimus koski Liisankatu 25:n, jonka omistivat merikapteeni K. Malmbergin perilliset ja Nikolainkatu 16:n rajalla olevaa muuria. Maksamalla 500 Suomen markkaa Nikolainkatu 16 sai luvan käyttää rajaseinää rakentamisessa. Lisäksi Nikolainkatu 16 suostui ilman korvausta jättämään rajaseinän paikoilleen, huolimatta siitä, että sen oli huomattu olevan kansakoulun puoleisessa päässä Nikolainkatu 16:n puolella. Nikolainkatu 16 suostui jättämään pakoilleen ja hoitamaan rajaseinän alla, omalla puolellaan olevan perusmuurin ilman korvausta. Sopimuksen perusteella Nikolainkatu 16 oli oikeutettu talonsa pihamaan kohdalta rappaamaan tahi valkeaksi maalaamaan puheena olevan rajaseinän ja oli oikeutettu tekemään seinässä ne hakkaustyöt jotka seinäin yhdistämisessä tarvitaan. 

Punatiilistä tehty, rapistunut ja likainen rajaseinä, jota vuosikaudet olin katsellut makuuhuoneeni ikkunasta, maalattiin vaaleaksi vuonna 2021.

Marraskuun 24. päivänä Ludwig Mallander suoritti rakennustarkastuksen eikä huomautettavaa löytynyt ja rakennus hyväksyttiin. Sitten myöhemmin marraskuussa Holvikivi pyysi lupaa 90:een tilapäiseen kuivausuuniin. Tietyin ehdoin lupa myönnettiin.Tämä on minulle outo asia, mutta näin tekivät muutkin valmistuvia rakennuksia hoitavat tahot.

Tarkkaa valmistumispäivää vuonna 1910 en talolle ole löytänyt. Jo helmikuussa, 9.2.1910,  rakennusmestari T. A. Elo tarjosi vuokrattavaksi kolme myymälää, uudisrakennuksella ja muutamaa nykyajan mukavuuksin varustettua 2 ja 3 huoneen ja keittiön huoneustoa, uutisrakennuksella.