Judith Ponkala

 Judith Ponkala ansaitsee oman lukunsa. Judith Valborg Ponkala (o.s.Nordling) syntyi Helsingissä.10.12.1885. Hänen isänsä oli piirilääkäri ja kirjailija Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj Nortamo. Judith valmistui ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1904 ja sai ylioppilaslakkinsa Helsingissä, kuten kaikki muutkin sen ajan ylioppilaat. Opintojen jatkaminen kansakoulun jälkeen oppikoulussa yleistyi vasta 1920-luvulla erityisesti kaupunkien keskiluokan, kaupunkityöväestön ja varakkaampien maanviljelijöiden perheissä. Perhetaustansa vuoksi Judith oli etuoikeutetussa asemassa saadessaan opiskella, mutta selvästi hänellä oli elämässään myös muita tavoitteita kuin aviomiehen hankkiminen. Judith jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa, josta valmistui Eero Järnefeltin oppilaana piirustuksenopettajaksi vuonna 1907. Vuonna 1908, 23-vuotiaana, Judith meni naimisiin kansakoulunopettajan ja Valistus Oy:n toimitusjohtajan E.W. Ponkalan kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta, tytär Milja vuonna 1910 ja poika Jouko vuonna 1915, keskimmäinen lapsista kuoli heti syntymän jälkeen. Perhe asui aluksi Katajanokalla Kauppiaankadulla, jossa Judith jatkoi taideharrastustaan. Hän mm. kuvitti isänsä vuonna 1912 julkaistun kirjan: Uussi raumlaissi jaarituksi.

Ponkalat muuttivat Sveitsiin Suomen levottoman ilmapiirin vuoksi. Palattuaan Suomeen vuonna 1919 Judith ei enää halunnut asua yhdessä miehensä kanssa ja ilmoitti hakevansa avioeroa, mikä oli tuohon aikaan suorastaan skandaali.Yhteisen perhe-elämän jättämisen on täytynyt olla lapsirakkaalle Judithille todella raskas ja vaikea päätös. Perheen 11- ja 6-vuotiaat lapset määrättiin silloisen holhouslain mukaan isälleen, mutta Judithin ja lasten välit säilyivät aina läheisinä. Kruununhaassa asuessaan hän antoi kokonaisen huoneen Jouko-poikansa laboratorioksi tämän kemian, fysiikan ja elektroniikan alan kokeiluja varten. Jouko valmistui myöhemmin kemistiksi.

Judith ja Milja

Ensimmäisen maailmansodan ja Viron itsenäistymisen jälkeen Judith perusti muotiliikkeen Pärnuun. Suurimpana syynä naapurimaahan menoon oli avioeron aiheuttaman kohun laantumisen odottelu kaukana Helsingin seurapiireistä, mutta ehkä myös halu saada aikaan jotain omaa. Palattuaan kotimaahansa hän asettui asumaan Kruununhakaan Snellmanin- ja Liisankadun kulmaan. Taloutensa turvaamiseksi hän avasi vuonna 1923 hattukaupan saman talon alakertaan ja piti alivuokralaisia.

Eron jälkeen Judith asui kolmisenkymmentä vuotta yhdessä itävaltalaisen säveltäjäprofessorin Leopold Schaeferin kanssa. Virallisissa papereissa mies oli Judithin alivuokralainen. Aluksi Milja-tytär suunnitteli miehen murhaamista, mutta myöhemmin äitinsä luona ahkerasti vieraillut tytär puhui mielellään saksaa Schaeferin kanssa. Tällainen susiparina eläminen harmitti kovasti entistä aviomiestä, joka yritti saada heitä naimisiin. Talvisodan aikaan Judith toimi Snellmaninkadun talon isännöitsijänä ja joutui esimerkiksi hankkimaan pahveja ikkunoiden peittämistä varten. Talossa oli tuolloin vielä huoneistokohtainen puulämmitys, joten asunnoissa oli onneksi lämmintä, toisin kuin monissa keskuslämmitteisissä taloissa. Erikoisin sotamuisto liittyi kermanekkaan, joka Judithilla oli ollut asuntonsa ikkunalla. Pommin aikaansaama paineaalto nosti sen ilmaan, mutta astia löytyi myöhemmin kadulta täysin ehjänä, oikeinpäin ja kermat edelleen sisällä. Toisella kerralla särkyivät hattukaupan ikkunat. Tilanteen jo rauhoituttua eräs nuoripari käveli yhdestä ikkunasta kauppaan sisälle, katseli hetken ympärilleen ja poistui sitten toisesta ikkunasta, ulko-ovi oli luonnollisesti kiinni. Osan sota-ajasta Judith vietti pommituksia paossa Jokelassa entisen miehensä omistaman tehtaan tiloissa.

 Judith, Jouko ja Joukon lapset vuonna 1949

1940-luvun lopulla Jouko muutti perheineen Haitille. Suunnitelmissa oli monenlaista liiketoimintaa, kuten saippuatehtaan perustaminen. Judith lähetti Haitille näyte-eriä ja etikettimalleja, miniä suunnitteli perustavansa sinne anoppinsa kanssa muotiliikkeen ja ehkä leipomonkin. Anopillahan oli paljon kokemusta yritystoiminnasta. Puolen vuoden päästä Judith matkusti paikan päälle. Oli varsin rohkea teko englannin kieltä taitamattomalta matkustaa yksin ensin laivalla Atlantin yli New Yorkiin ja sieltä linja-autolla Floridaan, josta matka jatkui lentäen Kuuban kautta Haitin saarelle. Linja-automatka Pohjois-Amerikan läpi kesti kaksi ja puoli vuorokautta. Judith osoitti avarakatseisuutta istumalla taaimmaiselle penkille, jossa luki: ainoastaan neekereille, ja jakamalla valkoisille annetun höyhentyynyn tumman vierustoverinsa kanssa. Judith kirjoitti matkastaan Suomen Nainen -lehteen nelisisvuisen artikkelin, jonka päätti toteamukseen: ”Haitilla voi vapautua jokapäiväisten touhujensa kahleista ja oppia näkemään miten toisenlaiseksi muodostuu elämä ja sen huolet ja nautinnot…” Joukon perhe viipyi Haitilla vajaan vuoden, koska liiketoimista onnistui vain pienimuotoinen kahvin tuonti Suomeen. Rahat riittivät siinä vaiheessa juuri ja juuri paluumatkaan.Tästä vuodesta Leila Ponkala on kirjoittanut blogissaan https://leilaponkala.blogspot.com/.

Ahkerana liikenaisena Judith piti hattukauppaansa lähes kuolemaansa asti. Judith kuoli 85-vuotiaana läheisten läsnäollessa sydäninfarktiin omassa vuoteessaan 1.3.1971. Päivä on historiallinen myös Helsingin pelastuslaitokselle, koska silloin aloitettiin sydänambulanssikokeilu, jossa ambulanssissa oli palomies- sairaankuljettajien lisäksi lääkäri. Judithia hoitaneita ambulanssimiehiä haastateltiin vielä samana päivänä televisiossa, jolloin he kertoivat tulleensa viimeiseen tapaukseen valitettavasti liian myöhään. Lähiomaiset eivät ohjelmaa nähneet, mutta naapurissa hautaustoimistoa pitänyt Mononen oli nähnyt sekä ambulanssin että ohjelman ja osasi tästä syystä heti esittää omaisille surunvalittelunsa. Judith on haudattu entisen miehensä viereen Hietaniemen hautausmaalle.

https://www.naistenaani.fi/judith-ponkala-oman-aikansa-moderni-nainen/