Talo

Talo sijaitsee Helsingin kaupunginosassa 1 eli Kruununhaassa, korttelissa 45, Hevonen, tontilla 8. Eläinten nimiä Helsingin kortteleille alettiin antaa vuodesta 1820 lähtien.

Hevosen kortteli kattaa laajan alueen, sitä rajaavat Snellmanin- ja Liisankadun lisäksi Unioninkatu, Siltavuorenranta ja Siltavuorenkatu.

 

Talo on Snellmaninkadun ja Liisankadun risteyksessä. Numero Liisankadulla on 23. Rakennusaikana kadun nimi oli vielä Nikolainkatu, Snellmaninkaduksi se muuttui vuonna 1928. Ruotsin vallan aikana katu oli Tavastgatan, Hämeenkatu, koska se oli Hämeeseen johtavan maantien alku.Vuosina 1820 - 1836 nimenä oli Senatsgatan, Senaatinkatu, Senaatintalon mukaan.

  Venäjään viittaavat tai venäjäksi kirjoitetut katujen ja paikkakuntien nimet poistuivat käytöstä asteittain vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksesta alkaen. Kilvet oli helppo poistaa tai vaihtaa, mutta Venäjään viittaavan nimistön muuttamistyötä tehtiin vielä 1930-luvulla. Käytännössä kaikki Nikolai-alkuiset nimet poistettiin. Aatteellisesti myönteisesti latautunut tai vähän tunteita herättävä osa venäläisperäisestä nimistöstä kuitenkin säilyi. Liisankatu, Elisabetsgatan, on nimetty Aleksanteri I:n puolison, keisarinna Elisabetin mukaan.

Talon on suunnitellut rakennusmestari Oskari Holvikivi s. 1876, valmistunut 1904, kuollut 1936. Porvoon Valtiontalon suunnittelun yhteydessä Holvikivi rakastui porvoolaiseen KOP:n pankkineiti Lyyli Miléniin ja meni myöhemmin hänen kanssaan naimisiin. 

Talon tyyli on myöhäisjugendia, rakennusmestarijugendia. Rakennusmestarit ovat monella tavalla vaikuttaneet Helsingin kaupunkikuvaan viimeisen sadankahdenkymmenen vuoden aikana. He ovat rakennuttaneet, gryndanneet, suunnitelleet, toimineet vastaavina mestareina ja muina mestareina työmailla ja purkaneet paljon rakennuksia sekä osallistuneet yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kaupungin valtuustossa ja eri lautakunnissa. Esimerkiksi Kruununhaan kaupunginosassa vuosina 1895 – 1915 rakennetuista ja jäljellä olevista 59 rakennuksesta 20 on rakennusmestarien suunnittelemia. (Rakennustaiteen seura, jäsentiedote 4/2007). 

Talon rakennusmateriaali on tiili, harjakaton materiaali pelti. Tontti on oma. 

Kaupunginmuseo on kuvaillut  taloa näin: Myöhäisjugendtyylisen rakennuksen julkisivussa on ikkunat ryhmitetty ja ikkunakoko vaihtelee huonejaon mukaisesti. Sileäksirapattu julkisivupinta on lähes koristamaton. Pääteemoina ovat kulmatornit, erkkerit kupoleineen ja poikkipäädyt. 

Talossa on kolme rappua, A, B ja C. Asuntoja talossa on 39, liikehuoneistoja 7. A:ssa on 5 asuinkerrosta ja 15 asuntoa, B:ssä 5 asuinkerrosta ja 10 asuntoa ja C:ssä 5 asuinkerrosta ja 14 asuntoa. Liikehuoneistot ovat katutasossa, 3 Liisankadun puolella ja 4 Snellmaninkadun puolella. Ullakolla on varastokomeroita, kellarissa pyöräkellari ja teknisiä tiloja. Käynti kaikkiin asuntoihin on Snellmaninkadulta.

Kellarissa on ollut pesutupa joskus 1920 - 1940. Se on myöhemmin purettu. Hissit ovat vuodelta 1937, suunnittelija arkkitehti Elias Tanskanen, keskuslämmitys 1955, H. Skogberg.